Jukka Nieminen (s. 1967) on pitkän linjan tietokirjailija, jonka teokset ovat sekä ihastuttaneet että vihastuttaneet. Niemisen ominta alaa on Suomen muinaishistoria, joka – hänen omien sanojensa mukaan – on suorastaan intohimo. Hän ei ole pelännyt tuoda uutta näkökulmaa historiankirjoitukseen, jopa sen hinnalla, että hänen väitteitään voidaan pitää kiistanalaisina ja ne ovat herättäneet vahvaa polemiikkia puolin ja toisin. Kansansuosio on ollut suurta, mistä kertovat hänen kirjojensa keskivertoa paremmat ja paikoin jopa huomattavan suuret myyntiluvut. Osa teoksista on noussut suoranaisiksi kulttiklassikoiksi ja halutuiksi keräilyharvinaisuuksiksi.

Nieminen on tamperelaiskirjailija. Hänen mukaansa tamperelaisuus on aina tarjonnut henkistä ilmapiiriä myös niille, jotka uskaltavat ajatella laatikon ulkopuolelta. Tätä valttikorttia Nieminen ei ole koskaan jättänyt hyödyntämättä. Hän uskaltaa tuoda rohkeasti oman kantansa esiin ja osaa myös perustella sen väkevästi. Tämä on tuonut hänelle vankkumattoman ihailijajoukon, mutta myös liudan kriitikoita muinaishistorian saralla, erityisesti sen patavanhoillisimpien edustajien keskuudessa.

Ajattelijana Nieminen toivoisi vielä näkevänsä muutakin kuin Suomen, jossa vallitsee vain yksi totuus kerrallaan. Omilla kirjoillaan hän pyrkii rikastuttamaan lukijoiden yleistietämystä ja valaisemaan muuten niin hämärän peitossa olevia vuosisatoja. Erityisesti Suomen viikinkiaika on hänen mukaansa edelleen pitkälti tutkimatonta aluetta, vaikka naapurimaissa aihetta tutkitaan perusteellisesti. Sillä menneisyys ei ole yhdentekevä asia: se on perusta, jolle rakennamme identiteettimme kansana, sukuna, perheenä ja lopulta yksilöinä.